DJ-lisenssit ovat taasen tapetilla, syystäkin. Tekijänoikeusjärjestöt puolustavat kynsin hampain rahastusautomaattejaan jotka eivät ole missään yhteydessä todellisuuteen. Gramexin ja Teoston kannat näihin asioihin vaihtelevat jatkuvasti ja ovat yleensä toisensa poissulkevia mutta molempia silti toteutetaan koko ajan. Suurin osa ongelmista periytyy ajalta jolloin suomalaiset biisikaupat myivät kappaleensa siten että, kovalevylle latauksen jälkeen ne tuli polttaa CD:lle ja kovalevyllä ollut tiedosto hävittää tämän jälkeen. Jos halusit soittaa biisin suoraan kovalevyltä katsoivat tekijänoikeusjärjestöt tilanteen niin että olet kopioinut sen kovalevylle CD:ltä tuon alkuperäisen siirto-operaation jälkeen!! Tämä siinäkin tapauksessa että et olisikaan koskaan laittanut biisiä CD:lle. Näin siksi että ne biisikaupan käyttäjäehdot velvottavat sinut laittamaan sen kappaleen CD:lle, halusit tai et.
Tai näin oli ainakin ennen. Suomen maassa ei ole enää, kiitos Teoston ja Gramexin, montaa toimivaa musakauppaa. Näistä tunnetuin on varmastikin MTV3 store jonka käyttäjäehdoissa lukee:
Voit kuunnella / katsella ostamiasi tuotteita tietokoneeltasi, polttaa suosikkituotteesi CD:lle tai siirtää ne helposti kannettavaan mediasoittimeesi.
Eli enää mitään pakkoa ei ole mutta ilmeisesti Teosto tulkitsee asiaa niin että kaikki käyttävät tuon CD:lle poltto option ja kopioivat sitten tiedostot takaisin koneelle. Heidän logiikkansa mukaan on myös DJ:n velvollisuus todistaa että näin ei ole menetelty. En nimittäin keksi mitään muuta syytä sille että Teosto edelleen veloittaa uudelleenmekanisointimaksuja. Koska lähtökohtaisestihan biisikaupasta ostettu biisi on kuitenkin ihan samanlainen kappale kuin mikä tahansa CD:llä/vinyylillä julkaistu raita. Ei niitäkään saa esittää julkisesti ilman erillistä lupaa. Ainakin minun levyissäni lukee kaikissa että ”julkinen esittäminen ilman lupaa kielletty.”
Ote Teoston ravintoloiden kanssa tekemien sopimusten ehdoista:
Lupa kattaa musiikin julkisen esittämisen mekaanisena taustamusiikkina Asiakkaan ravintola-, kahvila- tai muussa vastaavassa toiminnassa, jonka pääasiallinen tarkoitus on ruuan tai juoman tarjoileminen yleisölle. Lupa kattaa lisäksi esitystilanteita mahdollisesti edeltävän mekaanisen musiikin välittämisen yleisölle edellä mainitun toiminnan yhteydessä (esim. sisäverkossa), jos välittäminen tapahtuu Asiakkaan toimesta. Lupa ei siten kata konsertteja, elävän musiikin tai mekaanisen tanssimusiikin taikka karaoken julkista esittämistä tapahtumassa, taustamusiikin julkista esittämistä majoitustiloissa tai muissakaan yhteyksissä tai tiloissa, mekaanisen musiikin esittämistä musiikkiautomaatista silloin, kun sen sijoituspaikan yleisö saa suorittamaansa maksua vastaan kuultavakseen kulloinkin valitsemansa, laitteeseen sisältyvän Teoksen, eikä musiikin tallentamista.
Eli noin suomenkielllä sanottuna ravintola on tehnyt Teoston kanssa sopimuksen joka sallii KAIKEN laillisista lähteistä peräisin olevan musiikin esittämisen ravintoloissa formaatista riippumatta. Huomionarvoista on se että myytäessä musiikki missä formaatissa tahansa on se silloin yksityiskäyttöön tarkoitettua ja tämä sopimus on nimenomaan se joka tekee musiikin julkisesta esittämisestä laillista. Ravintoloiden kanssa tehty sopimus ei kata musiikin tallentamista ja se tarkoittaa sitä että ravintolat eivät voi näin maksaa uudelleenmekanisointia DJ:n puolesta silloin kun sitä tarvitaan. Eli jos DJ kopioi musiikkia CD:ltä digitaaliseen muotoon on siitä maksettava, ja näin kuuluukin, koska DJ voi aina myydä alkuperäisen CD:n ja silti pitää itsellään hyödyn uuden kopion käytöstä. Ihmetystä herättää se että miksi tulisi maksaa kappaleista joissa mekanisointia ei tarvita (nettilataukset), etenkin kun:
Olen jo maksanut korvaukset ostaessani levyn!
Kaupasta ostamasi CD-levy tai DVD on tarkoitettu yksityiseen käyttöösi. Levyn myyntihinta ei sisällä esityskorvauksia, joita maksetaan musiikin esittämisestä julkisessa tilaisuudessa tai ansiotoiminnan yhteydessä. Jos siis soitat musiikkia tällaisessa yhteydessä, tarvitset siihen Teostolta erillisen luvan.
Gramexin tilanne on hieman toisenlainen. Siinä missä Teosto vaatii rahaa siitä mistä sen kuuluukin vaatia, eli kappaleiden kopioimisesta, vaatii Gramex rahaa kappaleiden käyttöehtojen muuttamisesta.
Äänitetiedostokaupoista ladattuja äänitteitä saa pääsääntöisesti käyttää vain yksityiseen käyttöön. Tässä on kyse sopimusehdosta, jonka luonnollisesti pitäisi käydä ilmi myös äänitetiedostokauppojen lisenssiehdoista.
Lisenssin voi hankkia seuraavilla toimialoilla: ravintola- ja hotelliala, vähittäiskauppa ja asiakaspalvelutilat. Sen nojalla saat kopioida ja valmistaa äänitteitä toiselle tallennusalustalle, esim. cd-levyltä muistitikulle. Lisäksi saat käyttää äänitteitä, jotka olet ostanut vain kuluttajakäyttöön musiikkia myyvästä biisikaupasta.
Kun Teosto on sitä mieltä että ”kaupasta ostamasi CD-levy tai DVD on tarkoittettu yksityiseen käyttöösi” niin tarkoittaako tämä Gramexille jotain muuta? Esim. sitä että CD/DVD on ”yksityiseen käyttöön” ja biisikauppojen biisit sitten ”superyksityiseen käyttöön”. Gramexin ja Teoston sopimukset ravintoloiden kanssa ovat näet melko lailla samanlaiset joten sieltä selitystä eri tulkinnalle ei löydy. Koska lähtökohtaisesti kaikki musiikki myydään vain kuluttajakäyttöön niin silloin tuohon Gramex lainaukseen jää vain osa ”biisikaupasta” joka poikkeaa normaalitilanteesta. Ja siihenkin oikeastaan vain tuo kaupan määre eli ”biisi”. Joten miksei kappale ole muodossa: ”Lisenssin voi hankkia…. Lisäksi saat käyttää äänitteitä, jotka olet ostanut vain kuluttajakäyttöön musiikkia myyvästä kaupasta”? Mutta sehän oli jo laillista, eiku…??
Eli totuus asiassa on se että kenenkään ei oikeasti tarvitsisi maksaa mitään lisenssejä kun ne maksut on kerta sisällytetty ravintoloiden maksettaviksi jo aikaa sitten. Teosto ja Gramex ovat kirjoittaneet sopimusehdot sellaisiksi että tilanne nyt vain on niin. Nuo sopimukset periytyvät ajalta jolloin ei vielä ollut nettiä ja hädin tuskin CD-levyjä, ne ovat auttamatta vanhentuneita. He eivät vain itse halua myöntää asiaa etenkin kun jokainen sinne Teostolle ja Gramexille rahaa maksanut on ainakin näin moraalisesti oikeutettu saamaan rahansa takaisin kun niitä on yli-innokkaiden virkamiehien toimesta veloiteltu vuositolkulla. Voi tulla näet kalliiksi järjestöille. Ja jos mietitte että miten tätä vastaan voisi jotenkin toimia niin se on ylen yksinkertaista. Älkää maksako, kukaan, yhtään mitään. Ei ne kaikkea DJ-toimintaa voi laittaa kiinni ja silloin tämä asia nousee oikealla tavalla tapetille.
Fakta on nimittäin se että Teosto ja etenkin Gramex suojelevat jo aikaa sitten vanhaksi jäänyttä tienaamismallia jonka puitteissa DJ-toiminta ei muutenkaan ole. Ainakaan paljon, eikä pitäisi olla senkään vertaa. Nämä musiikkimaailman hyeenat kiertelevät fyysisten kappaleiden monistamiseen perustuvan bisnesmallin raadon ympärillä ja yrittävät kenestäkään välittämättä ahmia viimeiset rippeet omiin kitusiinsa. Ja samaan aikaan he liputtavat toimivansa uuden digitaalisen kulttuurin edistämiseksi?? Tekopyhää skeidaa sanon mä…
++Sikamaster
Merkinnät RSS-syötteenä