Huumekeskustelussa Suomen maassa on jotain pahasti vialla. Keskustelussa ei ole mitään järkeä. Asiat vellovat ympäriinsä kenenkään muodostamatta mitään järkevää kokonaisuutta aiheen suhteen. Tämä on johtaa mitä omituisempiin ylilyönteihin. Viimeisin sarjassamme on Ehkäisevän Päihdetyön EHYT ry:n lähes puhtaasti ammattimainen loukkaantuminen Olvin uudesta lonkerokampanjasta.
Päihdejärjestön pettämättömällä päihdejärjestölogiikalla nettihaku ”legualize it” tuottaa ”legalize it” tuloksia eikä kerro lonkerosta ollenkaan. Tällöin olvi mainostaa huumeita ja suomen kaltaisessa huumemyönteisessä maassa tämä tarkoittaa sitä että ihmiset alkavat nyt ostaa enemmän alkoholia!!! Noh, kuten itse varmaan totesitte niin eihän tuo pidä paikkaansa. Se että google ehdottaa jotain sanaa tilalle ei vielä tarkoita että tämä oli tarkoitushakuista tai yhdistyisi ihmisten mielessä muutenkaan. Tai kyllähän se nyt tietenkin sitten yhdistyy kun kerta on tälläinen aasinsilta heitetty julkiseksi. Eli meni nyt tarkoitustaan vastaan tuo päihdejärjestön toiminta, taas. Kaikesta ei aina kannata loukkaantua mutta ongelma on syvemmällä kuin pelkässä moralisoinnissa.
Jotenkin päihdejärjestöillä on taipumusta tälläiseen väärän tiedon levittämiseen. Ja ei pelkästään yhden tyyppiin väärää tietoa vaan kokonaisen joukon monenlaisia ja monentasoisia väärinkäsityksiä, valehtelua, tiedon pimitystä ja demonisointia. Tämä ilmenee päihdevalistuskentän äärimmäisenä sekavuutena ja asiasta käydyn keskustelun tunnepitoisena luonteena. Helsingin sanomissa oli juttu ”Huumevalistusta haistelemassa” (1.5.2012) joka oli jo sinänsä surkuhupaisaa luettavaa. On bussia, nuorityötä ja keskusjärjestöä jotka puhuvat toistensa kanssa ristiin ja mikä vielä pahempaa myös haastateltujen nuorten tuntoja vastaan. Artikkelin paras anti onkin kirjoittajan kommentissa (ei näy linkin kuvassa) ”Huumevalistusjärjestöiltä ei löydy mitään yhteistä kantaa. Ja kun järjestöiltä kysyy heidän omista kannoistaan, saa vastaukseksi monimutkaisia poliitikkolauseita, joista kuultaa läpi siteeratuksi tulemisen pelko. Kaikki eivät tunnu olevan varmoja kannastaan tai edes sitä, mitä mieltä asioista kannattaisi olla. Omituista kyllä, epävramuus ei estä valistajia esittelemästä kantojaan valistettaville nuorille.”
Eli huumevalistajat eivät tiedä mistä ja miten niiden pitää valistaa. Tärkeintä on valistaminen. Ja koska mitään hyväksyttyä politiikkaa ei ole niin kaikki käy. Pitäisi pikkuhiljaa ottaa lusikka kauniiseen käteen ja keskittyä miettimään seuraavaa:
Politiikka ei voi muuttaa faktoja joten faktojen tulee muuttaa politiikkaa.
Ensiarvoisen tärkeää olisi selvittää mitä nuo faktat ovat. Huumausaineista tiedetään todella hyvin mitä ne ovat, miten ne vaikuttavat käyttäjäänsä niin pitkällä kuin lyhyellä tähtäimellä ja miten ne muokkaavat sekä sosiaalista että taloudellista ympäristöään. Mitä ei tiedetä, on eri huumeiden terapeuttiset mahdollisuudet sekä itselääkintänä että ohjatussa hoidossa ja tarkoituksenmukainen valmistustutkimus puuttuu myös täysin. Asiat joita ei tiedetä ovat juuri se poliittinen kuuma peruna joiden ympärillä keskustelu yleensä mystifoituu. Esim. Lääkekannabikseen voitaisiin löytää täysin objektiivinen kanta tutkimuksen kautta. Miksi tätä tutkimusta ei haluta suorittaa tai suoritettujen tutkimusten tuloksia uskoa johtuu asian tunnepitoisuudesta.
Mitä valistuksessa tulisi kertoa, ei sitäkään tiedetä tarkkaan. Mitä ei pidä kertoa tiedetään. Se mitä ei pidä tehdä on asian pitäminen tunnepitoisena. Hyvä että tämä on tajuttu sentään Kristillisten päihdejärjestöjen keskusliitto Sininauhaliitossa:”Päihdevalistuksessa pitäisi ottaa selvää mitä nuoret oikein ajattelevat, eikä vain luulla jotain” -Lapsi ja läheistyön koordinaattori Marja-Liisa Laapio. Jotenkin tämä ajatusmalli ei vain välity koko kentän läpi Elämä On Parasta Huumetta-yhdistyksen päihdevalistaja nimittäin pamauttaa:”Me ei olla tultu tänne raitistamaan teitä. Eikä me haluta kertoa teille liikaa faktoja, sillä nehän te tiedätte jo”. Koomista sinänsä kun nuorten haastatteluissa kysyttiin tarvitaanko kouluissa huumevalistusta niin vastaus kuuluu:”Se on erittäin tärkeää, koska nuoret eivät välttämättä tiedä hirveästi huumeista”
Tämänkaltainen ennakkoasennoituminen siihen mitä nuoret tietävät on jo sekin lähtökohtaisesti typerää. Mikä on vielä typerämpää on suora väärien tietojen kertominen ja faktojen pimittely mitä Asennetta-bussissa harrastetaan. Päihdetyöntekijä, Petri Tyynelä, pamauttaa heti kärkeen: ”Sehän on tutkittu, että tämä valistus, mitä nyt teen, ei paljonkaan hyödytä.” Tässä hän on oikeassa mutta jatkaa sitten:”Paremmin tehoavat kiellot ja hintojen nostaminen. Siksi valtio ei kauheasti satsaa tähän ennaltaehkäisevään duuniin.” Tässä tullaan nyt sille väärän tiedon alueelle. Ensinnäkään tutkimusta siitä auttaako kieltolaki ja sitä kautta tapahtuva hintojen nousu ei todellisuudessa ole olemassa. Ainut mitä meillä oikeasti on olemassa on joidenkin maiden kieltolain purku ja sen jälkeinen huumausaine tilanteen kehitys. Kaikkialla missä kieltolaki on purettu trendi on samanlainen, käyttö oman maan kansalaisten keskuudessa laskee.
Tietenkin on mahdollista että Asennetta.fin työntekijä ei vain yksinkertaisesti seuraa asioita mutta epäilen vahvasti. Koko hommassa haiskahtaa muutenkin huumevalistuksen kenttää vaivaava vitsaus, bisnes-valistaminen. Asennetta.fi on kerännyt pitkän linjan sponsoreita tehdäkseen työtään tai siis tienatakseen sillä. Kun kyseessä on yritys-sponsorointi on tärkeintä asiassa kylkeen liitetyn yrityksen nimi. Näitä yrityksiä saadaan mukaan pitämällä asia mahdollisimman puhtoisena ja yleisen mielipiteen mukaisena. Eihän sitä nyt voi sponsorin nimeä liata ehdottamalla järkevää huumausainepolitiikkaa vaan rahan perässä on kuunneltava mitä raha haluaa. Tästä kertoo Asenne-valistajan mielipide:”Jopa kofeiini on kannabista vahvempi aine. Se on kuitenkin asia jota ei saa sanoa lapsille eikä ehkä kannata kirjoittaa lehteenkään.” Voisi nimittäin pääsponsori Hartwallin johtoportaassa pamahtaa muutamallakin osastonpäällä oman firman ED-energiajuomat (32mg/100ml kofeiinia) nenän kautta pihalle mikäli tuollainen fakta firman nimeen yhdistettynä jossakin tulisi pintaan 😉
Kun siirrytään valtiollisiin toimijoihin, eli nuorisotoimen huumevalistukseen, alkaa faktapohjaisuus selkeästi nousta esiin. Kun sponsoreita ei tarvitse miellyttää voi päihdekasvattaja Sampo Anttila kertoa ne estotta. Hän teroittaa kasiluokkalaisille, että porttiteoriasta on nykyään lähes luovuttu. Asennetta-bussissa sitä pidettiin kelpo mallina. Hän pitää valistusta muutenkin ”vanhanaikaisena poliisijuttuna, jossa uhkaillaan, että huumeisiin kuolee” siitä hänen itselleen valitsema termi päihdekasvattaja. Kuten kasvattajan rooliin kuuluu hän ei usko diktaattorimaiseen rajojen saneluun vaan sanoo että asioista tulisi ennemminkin keskustella.
Ja siinä se ratkaisu on. Keskustelussa. Mutta sitä ennen tulisi selvittää ne faktat koska ainoastaan niistä nouseva keskustelu voi tuoda järkeviä tuloksia. Erilaisten järjestötoimijoiden tulisi saada selkeät yhdenmukaiset ohjeet siitä mitä kerrotaan ja kelle. Nyt vahvasti hajallaan oleva kenttä ei tuota mitään muuta kuin lisää harhatietoa ja vääriä ennakkoasenteita. Eli eduskunta voisi päättää että aletaan puhua nuorille totta, mitä tahansa tuo totuus sitten onkaan. Sitten joskus kaukana tulevaisuudessa nuo nuoret kasvaessaan päättäjiksi pystyvät analysoimaan näitä asioita ilman tunnelatauksia faktojen pohjalta ja luultavasti toteavat miten käsittämättömän mystistä ja monimutkaista tästä asiasta onkaan tehty ilman mitään järkevää syytä.
alkoholi, asennetta, huumeet, kannabis, kasvatus, leguaani, lonkero, mainos, olvi, päihde, päihteet, politiikka, valistus
Merkinnät RSS-syötteenä
Onneksi olkoon!!!
Olet blogini ensimmäinen kommentoija joten ajattelin olla sinulle kiltti ja vain sanoa asiat ilman minulle niin yleistä älyllisen anaaliraiskauksen suorittamista.
Ei, en ole sananvapautta vastaan. Sananvapaus nyt vaan sattuu olemaan kaksisuuntainen. Siihen kuuluu velvollisuus puhua totta. Ja tämän vuoksi järjestöjen tulisi olla samaa mieltä asioista. Huumeet ovat vain yksi asia, monien joukossa, josta voidaan saada tietoa. Oikea tieto on aina samaa kaikille. Järjestöt eivät mainosta jakavansa mielipiteitä vaan tietoa. Ja myös tämän vuoksi järjestöjen tulisi olla samaa mieltä. Tai siis paremmin sanottuna, olkoon ihan mitä mieltä haluavat mutta vapaus omaan mielipiteeseen ei ole vapaus omiin faktoihin.
Tietenkin kansalaistoiminta voi olla hyväksi mutta tällä hetkellä nämä toimijat toimivat osin toisiaan vastaan. Lähtökohtana tulisi olla tietoisuuden lisääminen. En vain ymmärrä millä tavalla se lisää nuorten tietoisuutta huumeista että he käyvät kansalaistoimijalla X kuulemassa jotain ja sitten kansalaistoimijalla Y kuulemassa jotain joka on täysin vastaan X:n sanomisia. Ainut mitä tällä saadaan aikaan on se että nuoret hakevat tietonsa netistä ja aiheeseen vihkiintyneiltä kavereiltaan (diilereiltään).
Juttu huumevalistuksen keinoista ja tehokkuudesta nuorten parissa perustuu huumevalistusjärjestöjen edustajien sekä huumevalistuksen piirissä olevin nuorten haastatteluihin. Huumevalistajilta on kysytty mitä he kertovat ja nuorilta kysytty mitä he ovat tästä mieltä. Mielestäni on ihan perusteltua kysyä jonkin informaation välittäjiltä tuon informaation sisällöstä sekä informaation vastaanoton vaikutuksista tuon informaation vastaanottajilta. En todellakaan vaadi nuorison mielipiteitä itseisarvoisesti mutta silloin kun kyseessä on nuoret heillä voi ihan oikeasti olla jotain sanottavaa itseään koskevissa asioissa.
Oleko sananvapautta vastaan?
Miksi järjestöjen pitäisikään olla samaa mieltä asioista?
Eikö monimuotoinen kansalaistoiminta olekaan hyvästä tässä asiassa?
Käsittämätöntä, että otat HS jutun todesta. Mihin luotettavaan lähteeseen tai tietoon juttu perustuu? – Lapset kertoivat, joten näin se varmaan on. Tätäkö vaadit muissakin lehden jutuissa?